Paistunturin erämaa-alue
Paistunturit (saameksi: Páisduottarat) on Utsjoen kirkonkylästä lounaaseen oleva laaja ja yhtenäinen erämaa-alue sekä samanniminen loiva tunturiryhmä, jonka korkeimmat huiput ovat Kaimoaivi, 646 metriä, ja Guivi, 642 metriä. Alueelle tyypillisintä maisemaa ovat tunturikankaat ja tunturikoivikot. Alueella on myös aapa- ja palsasoita. Kevo – Suomen suurin luonnonpuisto – jakaa Paistunturin erämaa-alueen kahtia. Erämaa sopii päiväretkien sekä pidempien vaelluksien kohteeksi.Paistunturien ylänkö on kesäisinkin vaativaa retkeilymaastoa, ja talvella luonnonolojen karuus ja ankaruus moninkertaistuvat. Polttopuun puutteen ja autiotupien vähäisyyden vuoksi kulkijalta vaaditaan hyviä erätaitoja ja -varusteita.
Paistunturin alue, kuten muukin Utsjoki, on vanhaa naalien asuinaluetta. Viimeisin naalin pesintä oli juuri Paistunturin erämaassa vuonna 1996. Muistona ajalta, jolloin naaleja pesi vielä useita pareja, Paistunturin alueelta tunnetaan runsaat 20 vanhaa pesäkumpua.