Utsjoki (pohjoissaameksi Ohcejohka) on Suomen pohjoisin kunta, joka sijaitsee Lapin läänissä. Kunnassa asuu noin 1200 ihmistä ja sen pinta-ala on 5370,5 km2, josta 202,93 km2 on vesistöjä ja noin 80% erilaisia luonnonsuojelualueita. Utsjoki onkin pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Luxembourgin valtion kokoinen. Kunnan kolme isointa taajamaa ovat Utsjoen kirkonkylä (Ohcejohka), Karigasniemi/Outakoski (Gáregasnjárga/Vuovdaguoika) ja Nuorgam (Njuorggán). Asutus on keskittynyt pääsääntöisesti Suomen ja Norjan välisen rajajoen, Tenon (Deatnu) varrelle. Utsjoki on Suomen ainoa kunta, jossa on saamenkielinen enemmistö. Utsjoen naapurikunnat ovat Inari sekä Norjan puolella Karasjoki, Tana ja Uuniemi.
Tenon ja sen sivujokien rannoilla on asuttu jo tuhansia vuosia. Utsjoen kunnan alueella on useita kivikautisia asumapaikkoja. Ei tiedetä varmasti, keitä kivikautiset esivanhemmat olivat ja mikä on heidän suhteensa nykyisiin asukkaisiin. He ovat kuitenkin jättäneet jälkeensä kiviesineitä ja niiden valmistamisessa syntyneitä iskoksia sekä mahdollisesti lainasanoja saamen kieleen.
Saamelaiset olivat pitkään alueen ainoita asukkaita. Tällä hetkellä Utsjoen kunnan asukkaista noin puolet puhuu saamea äidinkielenään.
Itsenäiseksi kunnaksi Utsjoki muodostettiin vuonna 1876. Kalastus, poronhoito ja karjatalous sekä metsästys ja marjastus turvasivat elannon silloisille utsjokelaisille. Tällä hetkellä Utsjoen työpaikoista on alkutuotannossa joka kymmenes, yksityisten tai julkisten palveluiden piirissä on kolme työpaikkaa neljästä.