Utsjoen kirkko, kirkkotuvat, pappila ja muut vanhat rakennuspaikat Mantojärven (Máttajávri) länsirannalla muodostavat mielenkiintoisen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden, johon liittyy runsaasti tapahtumia ja tarinoita.
Osa tuvista on peräisin jo 1700-luvulta. Kirkkotupa-alue oli ennen Utsjoen keskeisimpiä paikkoja ja vielä 1930-luvulla se oli ahkerassa käytössä. Aikoinaan tupia oli parikymmentä, mutta välillä niitä siirrettiin muualle. Osa tuvista on myös tuhoutunut tai purettu. Nykyään paikalla on 14 entisöityä kirkkotupaa. Kirkkotupien ulkomuseoalueeseen voit tutustua ympäri vuoden. Kesäisin pääset kurkistamaan kirkkotupiin myös oppaan kanssa ja kirkkotupien miljöössä voit nautiskella Utsjoen seurakunnan lähetystyön hyväksi myytävistä, suussa sulavista vohveleista. Lisäksi kesäaikaan voit ihastella ja ostaa paikallisen käsityöyhdistyksen luomuksia käsityömyymälä Šiellassa.
Utsjoen kirkkotuvat ovat olleet vuosisatojen ajan kansainvälinen kohtaamis- ja markkinapaikka, jonne on saavuttu satojen kilometrien päästä. Utsjoelle rakennettu Pyhän Ulriikan kirkko oli 1850-luvulle saakka käytössä ja alueella on edelleen nähtävissä 1700-luvulla rakennettu Pyhän Ulriikan kirkon sakasti. 1853 Utsjoelle Mantojärven rinteeseen valmistui värikkäiden vaiheiden jälkeen uusi kivikirkko ja kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 1843 uusi pappila Mantojärven rantaan. Vuonna 1854 valmistunut kivikirkko on rakennettu kirkkopahdasta louhitusta, harmaasta graniitista. Utsjoen entisestä kirkosta jäljellä oleva sakastiosa on vanhan hautausmaan reunassa. C.L. Engelin suunnittelema, 1840-luvulla rakennettu pappila on yksikerroksinen empiretyylinen rakennus. Pihapiiriin kuuluu punamullattuja ulkorakennuksia.
Kirkkotuvat ovat vanhoja saamelaisten sukujen omistamia tupia, joissa yövyttiin ja asuttiin suurten kirkkopyhien aikaan. Kirkkotuvat ovat olleet yksittäisten sukujen ja perheiden rakentamia ja omistamia, käräjä- ja voudintupaa lukuun ottamatta. Tuvat ovat olleet käytössä 1940-luvun puoliväliin saakka ja kirkkotupien alueella on ollut toimintaa (mm. rippikouluja) 1970-luvun alkuvuosiin saakka. Tupia on kunnostettu Museoviraston toimesta ja kirkkotuvat on määrätty varjeltaviksi Valtioneuvoston suojelupäätöksellä 1995 esimerkkeinä saamelaisten asumis- ja rakennusperinteestä. Vuonna 2004 alue siirtyi eri sukujen, Utsjoen kunnan ja kirkonedustajien perustaman Utsjoen kirkkotupayhdistyksen haltuun.
Kirkkotuville tultiin talvisin poroilla, hevosilla, kävellen ja hiihtäen. Kesällä kuljettiin veneillä soutaen tai sauvoen. Matkat olivat pitkiä ja välilläkin jouduttiin yöpymään. Tärkeimpiä pyhiä, jolloin kirkolle kokoonnuttiin, olivat joulu, Marianpäivä, pääsiäinen, helluntai, juhannus ja Mikkelinpäivä. Jumalanpalvelusten lisäksi ihmiset kokoontuivat taloissa pidettäviin hartauksiin ja seuroihin. Tuvissa yövyttiin yleensä vähintään kaksi yötä, usein pidempäänkin. Jumalanpalveluksessa käymisen lisäksi samalla reissulla hoidettiin ostokset ja kyläiltiin tapaamassa sukulaisia ja ystäviä. Samassa pienessä tuvassa saattoi yöpyä viisitoista henkeä, käräjätuvassa jopa parikymmentä yöpyjää. Kirkkotuvilla käytiin kauppaa ja järjestettiin markkinoita. Parhaimmillaan alueella oli kaksikin kauppaa. Rahankäyttö oli ennen sotia vielä hyvin vähäistä ja enimmäkseen kauppaa hoidettiin vaihtamalla mm. käsitöitä, lihaa, kalaa, kenkäheiniä ja riistaa kauppatavaroihin.
Tänä päivänä kirkkotuvat ovat yksi Utsjoen merkittävimmistä nähtävyyksistä. Alueella vierailevia suositellaan maksamaan vapaaehtoinen maksu Utsjoen kirkkotupayhdistykselle, joka ylläpitää aluetta. Kirkko, pappila, sen pihapiiri, kirkkotuvat, Pyhän Ulriikan sakasti hautausmaineen ja markkinakenttä ovat Museoviraston suojelukohteita.
Ulriikan polku on Utsjoen kirkkotupayhdistyksen rakentama ja se kertoo myös saamelaisesta rakennus- ja kulttuurihistoriasta. Ulriikan polku (2,3 km) kulkee Utsjoen kirkkomaisemassa ja valtakunnallisesti merkittävässä kulttuuriympäristössä. Opastaulut löytyvät Kirkkotupien viereltä ja Utsjoen kirkon alaparkkipaikalta (noin 5 km Utsjoen kirkonkylältä Inarin suuntaan, tien nro 4 varressa). Polku lähtee Kirkkotuvilta vanhan sakastin kautta vanhalle markkinapaikalle, sieltä voi kulkea lyhyemmän reitin tai kiertää nykyisen hautausmaan kautta. Reitti palaa vanhan hautausmaan viereltä kirkolle. Kirkolta voi vielä kävellä kirkkopahdan päälle entistä postipolkua pitkin, jossa on kääntymispiste. Reitti on merkitty maastoon värillisin tolpin. Matka kirkolta nykyiselle hautausmaalle on esteetön. Huomioithan, että Utsjoen kirkkotuvat ja niiden lähiympäristö on erittäin arvokasta kulttuurihistoriallista ympäristöä, jolla on erityinen arvo saamelaisille. Kunnioita alueen kulttuuriperintöä ja kulje alueella roskaamatta tai muuten jättämättä jälkiäsi. Kirkossa järjestetään juhlatilaisuuksia, joihin osallistuu saamenpukuisia vieraita. Älä valokuvaa ketään ilman lupaa. Utsjoen kirkkotupien kohteet sijaitsevat molemmin puolin Utsjoen tietä (Vt 4), joten noudata varovaisuutta ylittäessäsi tien, jonka näkyvyys on paikoin heikko. Pysäköi vain merkityille pysäköintipaikoille. Huomioi Kirkkopahdalle kulkiessa vaativat korkeuserot ja jyrkkä törmä, jossa on suuri putoamisvaara. Kulje maaston kulumisen välttämiseksi vain merkittyjä reittejä pitkin.