Teno ja Tenonlaakso kalastajan paratiisi
Teno on yksi Euroopan kuuluisimmista ja suurimmista lohijoista, ja se virtaa vapaana pohjoisessa Skandinaviassa – Norjan ja Suomen rajalla. Teno on tunnettu sen puhtaista vesistä, jotka tarjoavat mm. lohille sekä sen sukuisille lajeille ihanteelliset lisääntymisolosuhteet. Tenon kalavesillä kalastaminen on sekä haasteellista että palkitsevaa ja siksi siellä kalastaminen on monelle unelma. Tenonlaakso, joka ulottuu aina Utsjoelle asti, on kauniisti avautuva laakso, joka on täynnä järviä, jokia ja vuoristoisia maisemia. Tämä alue on paitsi kalastajien paratiisi, myös luonnon ystävien ja vaeltajien suosima kohde. Tenonlaakson eristyneisyys ja ainutlaatuinen luonto tekevät siitä paikan, jossa voi kokea todella rauhallisen ja luonnonläheisen loman.
Tenon lohenkalastus on ollut kiellettyä jo vuodesta 2021 alkaen heikentyneen lohikannan suojelun vuoksi. Tässä tilanteessa kalastusmatkailun painopiste onkin siirtynyt muihin kalastusmuotoihin ja lajeihin. Tenon vesillä voidaan edelleen kalastaa muita lajeja, kuten taimenta, siikaa ja harjusta. Tenonlaakso tarjoaa matkailijoille runsaasti majoitusvaihtoehtoja, kalastusretkiä ja opastettuja matkoja, jotka vievät suoraan Tenon kalavedelle. Täällä voi valita, haluaako kalastaa omatoimisesti tai hyödyntää paikallisten asiantuntevia oppaita, jotka tuntevat kalapaikat.
Tenonlaakso ei ole vain kalastuspaikka, vaan se on myös rikas kulttuurialue, jossa voi kokea saamelaisperinteitä ja nauttia pohjoisen luonnon kauneudesta. Kalastusmatkailun yhteydessä voi tutustua saamelaiskulttuuriin, oppia alueen historiasta ja osallistua paikallisiin perinteisiin esimerkiksi ruoanvalmistuksen kautta. Alueella on lisäksi tarjolla monia muita aktiviteetteja, kuten vaelluksia ja melontaretkiä, jotka tarjoavat matkailijoille mahdollisuuden nauttia luonnon rauhasta myös kalastusreissujen ulkopuolella.

Kalastuskohteet alueella

Tenojoki - Deatnu
Tenojoki ja sen pääuoma on ollut yksi Euroopan tunnetuimmista ja arvostetuimmista lohijokikohteista. Se virtaa Suomen ja Norjan rajalla, ja sen kokonaispituus on noin 360 kilometriä. Virraten upeassa Lapin tunturimaisemassa Teno onkin ollut suosittu kalastuskohde niin paikallisten kuin kansainvälisten kalastajien keskuudessa jo vuosikymmenten ajan. Kalastuskokemus Tenonlaaksossa on ainutlaatuinen juurikin sen luonnonkauneuden vuoksi. Joki virtaa vuoroin vuolaana ja rauhallisempana, muodostaen monipuolisia kalastusalueita. Tenojoen vesistöön kuuluvat myös monet suuret ja pienet sivujoet, kuten Utsjoki, Inarijoki ja Karasjoki. Nämä tarjoavat vaihtoehtoisia kalastusmahdollisuuksia pääuoman lisäksi.
Teno tunnetaan erityisesti lohesta, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia muiden lajien kalastuksen, kuten harjuksen ja meritaimenen sekä kyttyrälohen, pyytämiseen. Lohikantojen heikon tilan vuoksi lohenkalastus on ollut viime vuosina kiellettyä. Tenojoen pääuomalla kalastettaessa on tärkeää toimia vastuullisesti, sillä kalakantojen tila vaatii huolenpitoa. Lohikannan suojelu ja lohenkalastuksen rajoitukset ovat osa pyrkimyksiä elvyttää joen luontainen kalasto. Muiden lajien kalastaminen sen sijaan on sallittua. Harjus on Tenon pääuomassa elinvoimainen laji ja sen keskikoko on kasvanut viimevuosien aikana, ollen n. 40-45cm. Meritaimen on lajina vahvistunut pääuomassa ja myös siitä tavataan todella suuria yksilöitä vuosittain. Kyttyrälohi on vieraslaji, joka on vallannut elintilaa myös Tenojoesta, muiden Jäämereen laskevien jokien lisäksi. Tenon pääuomassa kyttyrälohen massanousu ajoittuu parittomienvuosien kesä-heinäkuiden taitteelle ja sitä saa kalastaa.
Muiden lajien kuin lohen kalastaminen Tenon pääuomassa on, ulkopaikkakuntalaisille, sallittua voimassa olevan kalastussäännön §10 mukaan. Kalastaminen on sallittua rannasta perholla ja vieheellä, mutta veneestä kalastaminen on kiellettyä. Vieheessä saa olla enintään yksi kolmihaarainen koon #8 koukku ja perhossa enintään kolme yksihaaraista koukkua. Kalastuksessa käytettävän siiman paksuus saa perukkeesta olla enintään 0,25mm paksuinen. Perhovapa saa olla enintään #6 luokan yhdenkäden vapa. Suositeltavaa on käyttää väkäsettömiä koukkuja sekä kumi-havaksellista haavia.
Tenojoen pääuoma sekä sen sivujoet ovat Suomen ja Norjan valtioiden välisen rajajoki sopimuksen alaisia vesistöjä. Kalastaminen näillä vesialueilla säännellään Tenon kalastussäännöllä ja sen sivuvesiasetuksella. Kalastussäännön toimeenpanosta vastaavat Lapin ELY-keskus ja Tenon Kalatalousalue, lupamyynnin sekä valvonnan osalta. Kalastussäännöt voivat vaihdella vuosittain, joten ajankohtaisten sääntöjen tarkistaminen on tärkeää. Tenon pääuoman kalastusluvat voi hankkia Tenon Kalatalousalueen verkkokaupasta osoitteesta tenonkalaluvat.fi. Kalastus säännöt sekä lisätietoa kalastuksen järjestelystä sekä Gyrodactulus Salaris – lohiloisen ennaltaehkäisemisestä voi tarkistaa esimerkiksi Lapin ELY-keskuksen verkkosivulta.

Tunturialueet – Kaldoaivi ja Paistunturi
Paistunturin ja Kaldoaivin tunturialueet Pohjois-Lapissa tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet taimenen kalastukseen luonnonkauniissa ja rauhallisissa ympäristöissä. Kaldoaivin alueella on runsaasti puroja, jokia ja järviä, joissa esiintyy mm. siikaa, ahventa, harjusta ja taimenta. Paistunturin alue tunnetaan kirkkaista vesistään ja erämaisesta rauhastaan. Erämaan syrjäisyys ja vaikeakulkuinen maasto takaavat rauhallisen kalastuselämyksen, mutta edellyttävät hyvää suunnittelua ja varautumista. Mahdollisimman tuore kartta, kompassi ja toimiva GPS-laite ovat jokaisen tunturissa liikkujan välttämättömiä varusteita.
Tunturialueiden kirkkaissa virtavesissä esiintyy luontaista taimenkantaa, etenkin syrjäisillä puroilla ja koskipaikoilla. Taimenen kalastus vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja usein pitkää patikointia. Vesistöt tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet myös harjuksen kalastukseen etenkin kevään ja kesän aikana. Harjus on yleinen sekä koskissa että suvannoissa. Siikaa voi löytää alueen suuremmissa järvissä ja niiden matalikoilla. Kesäisin siian kalastus onnistuu rannalta tai veneestä, talvella pilkillä. Alueen kirkkaat ja viileät tunturijärvet ovat tunnettuja niissä viihtyvistä ja tarunhohtoisista raudusta.
Viehekalastus edellyttää 18–69-vuotiailta valtion kalastonhoitomaksun suorittamista sekä alueellista kalastuslupaa. Kaldoaivin luvan numero on 1302 ja Paistunturin 1301. Erämaa-alueiden viehekalastusluvat kattavat valtaosan alueen vesistöistä. Omatoiminen pilkkiminen on sallittua jokaisen oikeudella suurimmalla osalla alueiden seisovia vesiä. Tarvittavat luvat on syytä tarkistaa retkikartta.fi -palvelusta ja hankkia eraluvat.fi -verkkokaupasta. Vesistöt, joissa kalastus on kiellettyä tai vaatii erityisen luvan, voi tarkistaa kalastusrajoitus.fi osoitteesta. Perusperiaate kalastamiseen on sellainen, että: jokaisen oikeudella voi omatoimisesti pilkkiä ja onkia, viehekalastus on sallittua suurimmassa osassa seisovia vesiä eli järvissä ja lammissa kalastonhoitomaksulla, virtaavissa vesissä eli joissa ja puroissa kalastaminen vaatii alueellisen viehekalastusluvan.
Palveluksessasi

70º North
Arctic-Siida

Aurora Holidays

Autentic Boreal Oy
Hunting
Fishing
Photography Tailored outdoor experiences in Finnish Lapland and Northern Norway.
Camping Lapinkylä
Hotel Guossi

Hotel Utsjoki

Kakslauttanen Arctic Resort, Utsjoki
Lohi-Aslakin Lomamökit Ky

Lomakylä Valle

Lomatärppi

Nuorgamin Lomakeskus
Seitalan kalastus- ja matkailupalvelut
Tenon Eräkievari
Travel Utsjoki
Tundrasafari
Tunturilapin Rautu
Vetsikon leirintämökit

Wild Kevo
Wild Salmon Adventures
Kalastusluvat
Jokaisella kalastajalla on vastuu huolehtia asianomaisten ja tarvittavien kalastuslupien voimassaolosta.
Tenon pääuomalla tulee jokaisella kalastajalla olla voimassa oleva Tenon kalatalousalueen lupa. Sellainen on esimerkiksi “muiden lajien” pyyntiin oikeuttava rantakalastuslupa. Alueellisen luvan lisäksi kaikilla 18-69 –vuotiailla tule olla maksettuna kalastonhoitomaksu. Tenon sivuvesissä kalastaminen edellyttää voimassa olevaa osakaskunnan lupaa. Sivujoista ainakin Utsjokeen ja Vetsijokeen on lupia saatavana. Tiedot osakaskuntien lupamyyntiin löytyvät kalatalousalueen sivuilta.
Tunturialueilla perusperiaate kalastamiseen on sellainen, että: jokaisen oikeudella voi omatoimisesti pilkkiä ja onkia, viehekalastus on sallittua suurimmassa osassa seisovia vesiä eli järvissä ja lammissa kalastonhoitomaksulla, virtaavissa vesissä eli joissa ja puroissa kalastaminen vaatii alueellisen vapaluvan. Kaldoaivin vapalupa-alueen numero on 1302 ja Paistunturin 1301.
Vastuullinen kalastus
Vastuullinen kalastaja tuntee kalastuksen kohteena olevan vesistön kalakantojen tilan tai selvittää sen paikalliselta kalastusoppaalta. Vastuullinen kalastaja ei pyydä yli sen, mitä kalakanta kestää eikä yli sen mitä itse tarvitsee. Lisäksi vastuullinen kalastaja huomioi käyttämiensä välineiden sopivuuden kulloinkin kyseessä olevaan kalastukseen ja kohdelajiin sekä huolehtii, että käytössä olevassa haavissa on kumi-pinnoitettu havas. Vastuullisesti toimiva kalastaja huomioi myös muut luonnossa liikkujat sekä noudattaa maastoliikennelakia sekä kulkee kalavesille jo olemassa olevia kulku-uria pitkin maaston kulumista minimoiden.
Väkäsettömät koukut helpottavat kalan irrottamista ja mahdollistavat paremmin kalan palauttamisen takaisin vesistöön. Useampikoukkuisten uistinten tapauksessa kalan vapautus ei enää irrotuksen jälkeen ole järkevää, koska irrottaminen useammasta syvälle juuttuneesta koukusta vahingoittaa kalaa liikaa. Vähäinenkin verenvuoto kalan suusta kertoo heikentyneistä mahdollisuuksista selvitä hengissä. Vahingoittuneet kalat tulee tappaa mahdollisimman pian.
Yli 21 asteisessa vedessä ei tulisi kalastaa, sillä kalat eivät selviä ilma-altistuksesta. Lohikaloille jo minuutti poissa vedestä on tappava. Vapautettava kala on saatava mahdollisimman nopeasti takaisin veteen. Vastuullisella kalastuksella on myös kalakantojen hoidollinen näkökulma: kalakantojen elinvoimaisuus säilyy, kun kalastetaan vastuullisesti ja esimerkiksi lohenpoikasia syövien kalojen kalastamisella turvataan lohikannan hyvinvointia. Runsaslukuisten kalalajien kääpiöityneiden yksilöiden kalastaminen on myös kannustettavaa ja tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää tiheän ahven kannan harventamista.
Lue lisää vastuullisesta kalastamisesta Lapin vesillä Fishing Lapland – Vastuullisen kalastusmatkailun käsikirja, jonka on tuottanut Lapin Kalastusmatkailu ry
KALALAJIT

Harjus (Thymallus thymallus)
Harjus on lohensukuinen arvostettu kalalaji, joka tunnetaan erityisesti korkeasta ja kauniisti värjäytyneestä selkäevästään. Harjus on suosittu kalastuskohde sen aktiivisen käyttäytymisen vuoksi. Se on varsin yleinen Tenojoen vesistöissä ja muualla Ylä-Lapin kirkkaissa vesissä.

Harjus (Thymallus thymallus)
Harjus on lohensukuinen arvostettu kalalaji, joka tunnetaan erityisesti korkeasta ja kauniisti värjäytyneestä selkäevästään. Harjus on suosittu kalastuskohde sen aktiivisen käyttäytymisen vuoksi. Se on varsin yleinen Tenojoen vesistöissä ja muualla Ylä-Lapin kirkkaissa vesissä.
Harjusta löytyy erityisesti Tenon pääuoman suvannoista ja virran reunamilta, joissa vesi virtaa kohtalaisen rauhallisesti. Harjus viihtyy usein matalammissa, hieman virtaavissa kohdissa, joissa se odottaa pinnan alta hyönteisten ajautumista virran mukana. Tenon sivujoista mm. Utsjoki ja Inarijoki tarjoavat pienempiä, matalia koskipaikkoja. Tenon vesistön kirkkaat tunturijärvet ja erämaalammet ovat myös erinomaisia harjusvesiä. Niissä harjus hakeutuu usein mataliin alueisiin ja rantavyöhykkeille, erityisesti keväällä ja kesäiltoina, kun hyönteiset kuoriutuvat pinnassa. Alueen pienet purot ja suuret ojastot voivat olla todellisia harjusaarteita, joissa kalat viihtyvät suojaisissa paikoissa.
Harjuksen perhokalastukseen Tenojoen vesistössä riittää #3–#5 -luokan perhovapa ja kevyt siima. Perhojen kokoluokassa kannattaa suosia koon 12–16 koukkuja, jotka ovat riittävän pieniä houkuttelemaan harjusta, mutta silti tarpeeksi tehokkaita. Kirkkaalla säällä suositaan vaaleampia tai luonnollisia värejä, kuten oliivia ja ruskeaa. Hämärässä ja yöllä tummat perhot toimivat parhaiten. Harjus suosii usein virran reunaa tai matalia suvantopaikkoja, missä ruoka liikkuu helposti. Harjus antaa usein itsestään merkin, kun se käy noukkimassa hyönteisiä pinnasta. Tähtää tarkasti näihin kohtiin.
Perhot ja niiden valinta kannattaa tehdä vuorokaudenajan mukaan. Aamulla veden ollessa viileämpää harjus on usein aktiivinen pinnan tuntumassa. Pintaperhot kuten Elk Hair Caddis, Klinkhåmer tai Adams koossa 12-16 toimivat hyvin. Aamulla kalastaessa myös kevyet nymfit ja emergentit ovat kokeilun arvoisia.
Päivällä hyönteistoiminta kiihtyy lämpötilan noustessa, ja harjus voi nousta aktiivisemmin pintaperhoihin. Joskus kirkas valo ja rauhallisempi veden virtaus vaativat huomaamattomampia perhoja. Pinnasta haettavia hyönteisiä kannattaa jäljitellä ainakin CDC Caddis, Black Gnat ja Olive Dun perhoilla. Pinnan alle mentäessä pienet nymfit ja pupat esim. Caddis Pupa tai Zebra Midge ovat kokeilemisen arvoisia. Jos harjus ei nouse pintaan, voi olla tarpeen käyttää uppoperhoja tai streamereita, etenkin syvemmissä kohdissa.
Illalla harjus on usein kaikkein aktiivisimmillaan. Hyönteisten kuoriutuminen ja parveilu houkuttelevat harjuksia syönnille sankoin joukoin. Harjuksen ravintoa voi ilta-aikaan sijaistaa Elk Hair Caddis (ruskeana tai oliivina), Mosquito ja Musta Klinkhåmer, pintaperhoilla. Veden pintakalvossa ja sen alla kannattaa tarjota eri variaatioita emergenteistä, jotka jäljittelevät pinnan tuntumaan jääviä hyönteisiä.
Tenojoen kesäyöt ovat valoisia, mutta yöllä harjus voi olla varovaisempi ja laskeutua syvempiin vesiin. Yöaikaan kalastuksessa kannattaa kokeilla myös tummia perhoja, jotka näkyvät hyvin kalalle hämärässä. Pinnassa voi toimia esimerkiksi Black Gnat, Dark Hendrickson perhot sekä pinnan alla tummat ja pienet streamerit, kuten Woolly Bugger tai Black Leech.
Tenojoen vesistö tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet harjuksen perhokalastukseen läpi kesän ja kalastuskauden 10.6 – 10.8. Pintaperhot, nymfit ja tarvittaessa streamerit tuottavat tulosta, kun ne valitaan tarkasti vuorokaudenajan ja veden olosuhteiden mukaan. Erityisesti keskiyön auringon valaisema illan ja yön pintaperhokalastus Legendaarisen Tenon varrella on monille kalastajille unohtumaton elämys.

Taimen (Salmo trutta)
Taimen esiintyy Tenojoen vesistössä kolmessa ekologisessa muodossaan: meritaimen (Salmo trutta), järvitaimen (Salmo trutta lacustris) ja purotaimen (Salmo trutta fario).

Taimen (Salmo trutta)
Taimen esiintyy Tenojoen vesistössä kolmessa ekologisessa muodossaan: meritaimen (Salmo trutta), järvitaimen (Salmo trutta lacustris) ja purotaimen (Salmo trutta fario).
Nämä muodot eroavat elinympäristönsä ja vaelluskäyttäytymisensä perusteella. Tenojoen vesistön puhtaissa ja viileissä virtavesissä taimenen elinolosuhteet ovat erityisen hyvät, mutta taimenkantojen säilyminen vaatii vastuullista käyttöä ja suojelutoimia. Taimenen erottaa lohesta helpoiten pyrstön lähes viivasuorasta reunasta, selkeästi silmän taakse ulottuvasta suupielestä sekä vatsaan asti ulottuvista pilkuista. Mereltä vaeltaneen ja paikallisena viihtyvän taimenen erottaa värityksestä, merellä viihtyneen ollessa huomattavasti kirkkaampi kuin paikallisen yksilön.
Meritaimen on Tenojoen vesistön merkittävin ekologinen muoto. Meritaimen vaeltaa Jäämerelle kasvamaan, jossa runsas ravinto mahdollistaa niiden nopean kasvun. Aikuiset yksilöt palaavat keväisin takaisin kotijokeensa kutemaan. Tenojoen sivujoet ja purot toimivat tärkeinä kutualueina meritaimenelle, ja virtaavan veden happirikkaat soraikot tarjoavat otolliset olosuhteet mätimunien kehittymiselle. Meritaimenen elinkierto ja sen selviytyminen ovat riippuvaisia kutupaikkojen kunnosta sekä vaellusreittien esteettömyydestä. Järvitaimen esiintyy Tenojoen vesistössä erityisesti niissä järviin yhteydessä olevissa latvavesissä, joissa taimen voi viettää osan elämästään järvissä. Kutu tapahtuu virtapaikoissa syksyisin, kuten muillakin taimenen muodoilla. Purotaimen puolestaan elää elämänsä Tenojoen vesistön pienissä sivupuroissa. Näissä ympäristöissä taimenet jäävät usein pienikokoisiksi rajallisen ravinnon vuoksi. Purotaimenet käyttävät lisääntymiseen purojen soraikkoja ja viihtyvät kirkkaassa, viileässä vedessä, joka on tyypillistä Tenojoen latvavesille ja sen sivuhaarojen puroille.
Taimenen kalastaja voi tavoittaa Tenon pääuoman virtapaikkojen ja suurempien suvantojen lisäksi, alueen pienistä joista ja puroista tai tunturialueiden kirkasvetisistä järvistä. Taimen viihtyy vesistöissä niiden kivikkoisilla ja virtaavilla alueilla sekä järvien selkäkareilla. Tärkeintä taimenen viihtymiselle on saatavilla olevan ravinnon, kuten hyönteisten, simpun ja muikun, riittävyys. Kalastajan on syytä huomioida myös vuorokaudenaika taimenen kalastamisen yhteydessä. Suuremmat yksilöt on tavoitettavissa pääasiallisesti vesistöjen matalilta alueilta ja virtojen reunoilta ilta ja yö aikaan tai kun valo taittuu hämärän puolelle. Päivällä taimenen voi siiman päähän tavoittaa parhaiten vesistöjen syvemmistä tai kova virtaisemmista paikoista.
Suosittuja ja toimivia perhoja taimenen kalastukseen löytyy kaikista tyypeistä; pinta, uppo ja streamer –perhoista. Esimerkiksi: Elk Hair Caddis, Goddard Caddis ja Klinkhammer ovat toimivia pintaperhoja. Uppoperhoista mainittakoon nymfit ja larvat kuten Pheasant Tail, Hare’s Ear. Streamereista ja pikkukalajäljitelmistä puolestaan Muddler Minnow, Zonker, Woolly Bugger ovat toimivia. Jäljitelmäperhoissa kannattaa käyttää luonnollisia sävyjä (oliivi, ruskea, harmaa), mutta illan hämärässä ja sameammassa vedessä uppoperhoilla ja streamereilla kalastettaessa kirkkaammat värit (oranssi, punainen) voivat toimia paremmin. Taimenen voimakkuus ja toisaalta erinomainen näkökyky kannattaa huomioida peruketta valittaessa.

Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha)
Kyttyrälohi on vieraslaji, jota tavataan erityisesti Tenojoen vesistössä sekä Näätämöjoessa. Kyttyrälohi kutee näissä Jäämereen laskevissa joissa parittomina vuosina ja nousee jokiin keskikesän aikana. Sen perho- sekä viehekalastus on maailmalla suosittua ja yleistynyt nopeasti myös Jäämerenjoissa.

Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha)
Kyttyrälohi on vieraslaji, jota tavataan erityisesti Tenojoen vesistössä sekä Näätämöjoessa. Kyttyrälohi kutee näissä Jäämereen laskevissa joissa parittomina vuosina ja nousee jokiin keskikesän aikana. Sen perho- sekä viehekalastus on maailmalla suosittua ja yleistynyt nopeasti myös Jäämerenjoissa.
Se on suosittu vapaa-ajankalastuksen kohdelaji etenkin Pohjois-Amerikassa, Tyynenmeren rannikolla. Kyttyrälohi ottaa hanakasti vieheeseen ja on siiman päässä ärhäkkä vastus tarjoten hauskoja hetkiä kalastajille. Tenon pääuomassa kyttyrälohen massanousu ajoittuu Juhannuksen ja heinäkuun puolenvälin tietämille. Jäämeren rannalla jokisuulla niitä voidaan kalastaa kesäkuun puolivälistä alkaen.
Kevyt yhdenkäden perhovapa riittää hyvin kyttyrälohien perhokalastamiseen. Tenon kalastussäännön mukaan perhovapa saa olla enintään luokkaa #6. Kalastussäännön mukaisesti kyttyrälohen kalastukseen tulee käyttää kelluvaa perhosiimaa. Perukesiiman vahvuus saa olla eninään 0,25 mm paksu. Suositeltavaan on käyttää fluorocarbon peruketta, joka kestää kalan hampaita hieman paremmin. Myös vieheellä kalastaminen on sallittua Tenon kalastussäännön kirjausten mukaisesti. Vieheessä saa olla enintään yksi kolmihaarainen koukku, joka on enintään kokoa #8. Vieheissä kannattaa suosia kirkkaita värejä kuten oranssia ja pinkkiä sekä muita hohtavia värejä. Viehettä kannattaa uittaa hitaasti “leijaillen” ja pienin nykäyksin iskua houkutellen. Kyttyrälohi suosii matalia mutta virtaamaltaan kohtalaisia rantoja ja alueita, joista se on tavoitettavissa vapakalastajien toimesta. Aamun kähy ja iltahämärä ovat ajankohtia, jolloin kyttyrälohi on aktiivisimmillaan.
Kyttyrälohta ei saa vapauttaa takaisin Tenon vesistöön, vaan ne tulee tappaa mahdollisimman pian kiinnisaamisen jälkeen. Kyttyrälohi on ravintoarvoiltaan erinomainen ruokakala ja soveltuu korvaamaan Atlantin lohen kaikissa lohiresepteissä. Kyttyrälohen nahka soveltuu erinomaisesti käsitöiden materiaaliksi, joten sen kalastaminen Tenon vesistössä on suositeltavaa.

Siika (Coregonus lavaretus)
Siika on lohikaloihin kuuluva arvostettu ja monimuotoinen kalalaji, joka viihtyy viileissä ja puhtaissa vesissä. Siika on solakka, hopeanhohtoinen kala, jonka selkä on usein tummempi ja suomut ovat melko suuret.

Siika (Coregonus lavaretus)
Siika on lohikaloihin kuuluva arvostettu ja monimuotoinen kalalaji, joka viihtyy viileissä ja puhtaissa vesissä. Siika on solakka, hopeanhohtoinen kala, jonka selkä on usein tummempi ja suomut ovat melko suuret.
Sen suuhun ja pään muotoon vaikuttaa elintapa: siika voi olla joko pohjaravintoa syövä järvisiika tai pääasiassa planktonia syövä planktonsiika. Siian elinympäristöt ovat moninaisia ja sitä tavataan monenlaisissa vesistöissä. Siika viihtyy kirkasvetisissä, happirikkaissa järvissä, jotka tarjoavat sekä plankton- että pohjasiialle sopivat elinolosuhteet. Tunturialueiden kirkkaat, matalat järvet ja lammet tarjoavat erinomaiset elinolosuhteet siialle.
Näissä vesistöissä siika on usein pienikokoista mutta maultaan erinomaista. Ylä-Lapissa siialla on myös vaellusmuoto, joka liikkuu joista järviin ja mereen. Tenojoen ja sen sivujokien alueella elää siikaa, joka nousee kutemaan jokien soraikoille syksyisin. Joissa ja puroissa siika suosii tyynempiä virran reunuksia, matalia suvantoja sekä pohjakivien läheisiä alueita. Kesällä siika nousee usein aivan rantaveteen, missä se syö pinnan hyönteisiä ja toukkia.
Siian perhokalastus on tarkkaa ja teknistä kalastusta, jossa menestys vaatii kevyttä välineistöä, ohuempia siimoja ja oikeanlaisia perhoja. Vapa saa olla kevyt luokkaa #3–#5, erityisesti lasikuituvavat sopii siian kalastukseen. Ohut peruke, esimerkiksi 0,12–0,18 mm, on tarpeen, koska siika on varovainen ja havaitsee helposti paksut siimat. Pintaperhoista pienet emergentit ja klinkhammerit ovat toimivia. Uppoperhoista siialle tarjottavia ovat pienet nymfit kuten Pheasant Tail Nymph,Hare’s Ear Nymph ja Zebra Midge. Huolellinen uitto on siian kalastuksessa avainasemassa. Kirkasvetiset järvet ja hitaat jokialueet ovat parhaita paikkoja tavoittaa siika erityisesti kesäiltoina, kun se nousee syömään pinnasta.

Rautu (Salvelinus alpinus)
Rautu eli nieriä, on lohikaloihin kuuluva kylmien ja kirkasvetisten vesistöjen kala. Se on tunnettu kauniista ulkonäöstään: sen hopeanhohtoinen kylki, punertavat evät ja pilkullinen pinta tekevät siitä helposti tunnistettavan. Rautu viihtyy viileissä, happirikkaissa vesissä ja suosii erityisesti pohjoisia järviä ja tunturipuroja.

Rautu (Salvelinus alpinus)
Rautu eli nieriä, on lohikaloihin kuuluva kylmien ja kirkasvetisten vesistöjen kala. Se on tunnettu kauniista ulkonäöstään: sen hopeanhohtoinen kylki, punertavat evät ja pilkullinen pinta tekevät siitä helposti tunnistettavan. Rautu viihtyy viileissä, happirikkaissa vesissä ja suosii erityisesti pohjoisia järviä ja tunturipuroja.
Paistunturin ja Kaldoaivin tunturialueet tunnetaan hyvistä rautuvesistä. Niissä sijaitsee useita syrjäisiä kylmiä ja kirkasvetisiä, mutta matalahkoja järviä ja lampia, jotka sopivat hyvin raudulle. Tenon sivujoet ja yläjuoksut voivat sisältää pienempiä rautukantoja.
Rautu on erittäin sopeutuvainen ja sitä tavataan kolmena päämuotona: paikallinen muoto järvinieriä, anadrominen muoto merirautu sekä pysyvästi pienikokoinen kääpiörautu. Paikalliset raudut viihtyvät erityisesti tunturien järvissä ja lammissa, eläen pääasiassa hyönteis-, äyriäis- sekä pikkukalaravinnolla. Kasvu näissä vesissä on hidasta, mutta kalat voivat olla pitkäikäisiä. Kääpiörauduilla, planktoniin ja selkärangattomiin perustuva ruokavalio ja sen köyhyys vaikuttavat kasvulla saavutettavaan kokoon. Merirautu vaeltaa lohen tapaan merialueelle ruokailemaan ja palaa jokeen kudulle. Kooltaan meriraudut ovat pääasiallisesti paikallisia kantoja suurikokoisempia.
Onnistuneeseen raudun kalastukseen voi vaikuttaa usea eri tekijä. Aamun ja illan hämärä ovat usein parhaita aikoja kalastaa rautua. Tyyni sää ja kirkas vesi tarjoavat parhaat olosuhteet, mutta pilvisellä säällä rautu voi olla aktiivisempi. Kirkkaassa vedessä rautu on arka, joten lähesty kalastuspaikkaa varovasti ja vältä ylimääräistä ääntä. Tunturijärvissä ja lammissa rautu liikkuu useimmiten parvissa vesistöä kiertäen ja ruokaa aika ajoin etsien. Raudulle kelpaa pienten lusikka ja lippa uistinten lisäksi perhot monimuotoisesti. Pinta perhoista esimerkiksi vesiperhosten ja korentojen jäljitelmät ovat herkullisia samoin kuin sääskiperhot.

Hauki (Esox lucius)
Hauki on yksi Suomen yleisimmistä ja saalistetuimmista petokaloista, ja sitä esiintyy myös Tenojoen vesistöissä sekä Ylä-Lapin erämaa-alueilla. Lapin puhtaissa ja kirkkaissa vesissä elävät haukikannat tekevät, vedelliselle ekosysteemille tärkeää tasapainottamista, samalla kasvattaen joukostaan todella suuria yksilöitä.

Hauki (Esox lucius)
Hauki on yksi Suomen yleisimmistä ja saalistetuimmista petokaloista, ja sitä esiintyy myös Tenojoen vesistöissä sekä Ylä-Lapin erämaa-alueilla. Lapin puhtaissa ja kirkkaissa vesissä elävät haukikannat tekevät, vedelliselle ekosysteemille tärkeää tasapainottamista, samalla kasvattaen joukostaan todella suuria yksilöitä.
Puhdas elinympäristö tekee Lapin hauista myös erinomaisia ruokakaloja. Utsjoen alueella hauen kalastus tarjoaa hienon mahdollisuuden kokea arktisen tunturialueen vesistöt, sillä hauki viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä ja tarjoaa jännittäviä hetkiä kalastajille.
Tenon pääuoma on tunnettu lohikaloistaan, mutta nykyisin siellä tavataan myös haukea enenevissä määrin. Pääuomassa sekä sivujoissa elävät hauet viihtyvät hitaammin virtaavilla osuuksilla sekä rauhallisten suvantojen suojaisissa lahdissa. Toisinaan hauen voi löytää myös virtavesien koskiosuuksilta sekä etenkin niiden loppuliu’uista. Tunturialueilla haukea voidaan löytää suurimmasta osasta järviä ja lampia
Haukea voi kalastaa vieheellä tai perholla, huomioiden paikallinen kalastussääntö. Perholla kalastettaessa hauki ottaa hyvin suurikokoisiin streamer-perhoihin ja poppereihin. Perhovälineinä käytetään vahvaa vapaa ja kestävää peruketta, joka suojaa siimaa hauen teräviltä hampailta. Tenon pääuomalla perhovapa saa olal enintään #6 yhdenkäden vapa ja peruke 0,25mm vahvuudeltaan. Tunturialueilla kalastaessa välineiksi suositellaan vahvempaa kalustoa. Vieheissä ja perhoissa saa olla väriä ja ainakin: vihreä, keltainen, punainen, oranssi ja hopeanhohtoinen sekä musta, on sellaisia joita niistä on hyvä löytyä.

Ahven (Perca fluviatilis)
Ahven on Suomen kansalliskala sekä vesistöjemme yleisin ja monipuolisin kalalaji. Ahven viihtyy hyvin myös Utsjoen ja Tenonjokilaakson alueen vesistöissä. Ahven on helposti tunnistettava kala sen vihertävän tai harmaan selkäpuolen, kyljissä näkyvien tummentuneiden pystyraitojen sekä punaisten tai oranssien alaeviensä perusteella. Sitkeä ja sopeutuvainen ahven elää Tenon pääuoman suvantojen lisäksi tunturialueella sekä järvissä, joissa että pienemmissä lammissa.

Ahven (Perca fluviatilis)
Ahven on Suomen kansalliskala sekä vesistöjemme yleisin ja monipuolisin kalalaji. Ahven viihtyy hyvin myös Utsjoen ja Tenonjokilaakson alueen vesistöissä. Ahven on helposti tunnistettava kala sen vihertävän tai harmaan selkäpuolen, kyljissä näkyvien tummentuneiden pystyraitojen sekä punaisten tai oranssien alaeviensä perusteella. Sitkeä ja sopeutuvainen ahven elää Tenon pääuoman suvantojen lisäksi tunturialueella sekä järvissä, joissa että pienemmissä lammissa.
Ahvenen kalastuksessa toimivat hyvin kevyet heittokalastusvälineet kuten pienet lipat esim. Mepps, Vibrax sekä pienet lusikkauistimet. Jigaaminen on myös toimiva tapa kalastaa ahventa. Erityisesti pienet ja värikkäät mikrojigit on suositeltuja vieheitä tunturialueen vesiin. Ahvenen perhokalastus on hauska ja monipuolinen tapa kalastaa, sillä ahven on aktiivinen, helposti houkuteltava ja yleinen kala. Ahven sopii hyvin myös aloitteleville perhokalastajille, sillä se tarttuu hanakasti vieheisiin ja tarjoaa mukavaa vastusta kevyellä perhovälineistöllä. Suositeltavaa on käyttää suht kevyttä perhovapaa sekä kelluvaa perhosiimaa. Ahvenelle kelpaa monenlaiset perhot pienistä striimereistä pintaperhoihin. Etenkin pienet baitfish-jäljitelmät joissa on väreinä mustaa, vihreää, oranssia ja hopeaa.

Lohi (Salmo Salar)
Lohi (Salmo Salar), joen kuningas, ui hurjien koskien läpi kohti latvavesiä. Lohi aloittaa matkansa joesta smolttina, mistä se vaeltaa avomerelle kasvamaan. Täysikasvuisena lohi vaeltaa mereltä takaisin jokeen lisääntymään yläjuoksun soraikkoihin. Osa lohista saattaa viettää jopa neljä vuotta merellä ennen ensimmäistä kutumatkaansa.

Lohi (Salmo Salar)
Lohi (Salmo Salar), joen kuningas, ui hurjien koskien läpi kohti latvavesiä. Lohi aloittaa matkansa joesta smolttina, mistä se vaeltaa avomerelle kasvamaan. Täysikasvuisena lohi vaeltaa mereltä takaisin jokeen lisääntymään yläjuoksun soraikkoihin. Osa lohista saattaa viettää jopa neljä vuotta merellä ennen ensimmäistä kutumatkaansa.
Useimmiten lohet viettävät kaksi vuotta merellä, minkä aikana ne kasvavat 3–8-kiloisiksi. Jotkut yksilöt voivat palata joelle kolmekin kertaa ja kasvaa yli 20-kiloisiksi. Lohet ruokailevat ainoastaan merellä, joten on edelleen arvoitus, miksi ne tarttuvat vieheisiin. Lohenkalastuksella Tenojoella on pitkä ja merkittävä historia, joka ulottuu vuosisatojen taakse. Tenojoen lohi on ollut keskeinen osa paikallisten saamelaisten ja muiden alueen asukkaiden elämää sekä elinkeinoa. Kalastusta harjoitettiin alun perin pääasiassa ravinnonhankintaan perinteisin menetelmin, kuten: verkoilla, koukkupyynnillä, padoilla sekä soutu-uistelulla. 1800-luvulla ja erityisesti 1900-luvun alussa Tenojoen lohenkalastus alkoi kiinnostaa myös kalastusturisteja, erityisesti brittiläisiä herrasmiehiä, jotka toivat mukanaan perhokalastusperinteen. Tenojoesta tuli maailmanluokan lohijoki, ja mm. kuuluisat perhokalastajat tekivät alueesta tunnetun kalastuskohteen.
Lohen tilanne Tenojoen vesistössä on ollut viime vuosina huolestuttava, ja se on herättänyt laajaa keskustelua niin kalastajien, tutkijoiden kuin viranomaistenkin keskuudessa. Tenojoen lohikanta on perinteisesti ollut yksi maailman merkittävimmistä luonnonvaraisista lohikannoista, mutta viime vuosina lohimäärät ovat romahtaneet merkittävästi. Tällä hetkellä lohen kalastaminen Tenon vesistössä on kannan suojelun nimissä kiellettyä.
Gyrodactylus salaris
Gyrodactylus salaris on lohen iholla elävä pieni lohiloinen, joka on erittäin haitallinen erityisesti lohikannoille. Loisen leviäminen uusiin vesistöihin on suuri uhka, ja sen torjumiseksi kalastajien on noudatettava erityisiä varotoimia. Tämä on erityisen tärkeää Tenojoen kaltaisilla herkillä lohialueilla, joissa lohikantojen suojeleminen on elintärkeää.
Gyrodactylus salaris
Gyrodactylus salaris on lohen iholla elävä pieni lohiloinen, joka on erittäin haitallinen erityisesti lohikannoille. Loisen leviäminen uusiin vesistöihin on suuri uhka, ja sen torjumiseksi kalastajien on noudatettava erityisiä varotoimia. Tämä on erityisen tärkeää Tenojoen kaltaisilla herkillä lohialueilla, joissa lohikantojen suojeleminen on elintärkeää.
Näin kalastaja voi ennalta ehkäistä Gyrodactylus salaris -loisen leviämistä:
- Välineiden kuivaus ja desinfiointi
Kuivaa kalastusvälineet huolellisesti: Loisen munat ja itiöt voivat säilyä hengissä kosteissa kalastusvälineissä useita päiviä. Välineiden perusteellinen kuivaaminen (vähintään 48 tunnin ajan) on tehokas keino ehkäistä leviämistä.
Desinfioi välineet: Jos välineiden kuivuminen ei ole mahdollista, ne tulee desinfioida erityisillä desinfiointiaineilla, kuten virkon-S-liuoksella tai kuumalla vedellä (vähintään +60 °C).
Desinfiointiasemia on saatavilla erityisesti Tenojoen kalastusalueella, ja niiden käyttö on suositeltavaa ja usein pakollista.
- Vältä välineiden siirtämistä vesistöstä toiseen
Älä käytä samoja kalastusvälineitä useissa eri vesistöissä ilman desinfiointia. Tämä koskee: Vapoja, keloja, siimoja, vieheitä ja perhoja. / Kahluuvarusteita (kengät, kahluuhousut). / Veneitä, kanootteja tai muita vesikulkuneuvoja.
Mikäli kalastus tapahtuu useammassa vesistössä, desinfiointi tulee tehdä aina ennen uuden vesistön käyttöönottoa.
- Desinfiointiasemien käyttö
Tenojoen alueella ja muilla lohijokialueilla on virallisia desinfiointiasemia. Kalastajien on syytä käyttää näitä asemia. Viralliset asemat tarjoavat oikeanlaiset aineet ja menetelmät välineiden puhdistamiseen.
Kalastajilta voidaan vaatia todistus desinfioinnista, ennen kuin kalastus voidaan aloittaa. Tämä käytäntö on yleinen Tenolla ja muilla suojelluilla alueilla.
- Kalojen ja veden siirtäminen vesistöjen välillä on kielletty
Älä koskaan siirrä kaloja, vettä tai muita biologisia materiaaleja vesistöstä toiseen. Tämä sisältää myös syöttikalat ja eläinperäiset vieheet, jotka Tenossa ovat kiellettyjä. Vältä myös veden jäämistä varusteisiin tai veneisiin.
- Noudata alueellisia ohjeita ja määräyksiä
Tarkista ennen kalastusta kyseisen alueen viranomaismääräykset ja ohjeet, kuten kalastussäännöt ja välineiden desinfiointivaatimukset.
Tenojoella ja muilla herkillä alueilla kalastettaessa on pakollista toimia määräysten mukaisesti.
- Vastuullinen kalastaminen ja tiedon jakaminen
Levitä tietoa loisen leviämisen riskeistä muille kalastajille.
Toimi esimerkkinä ja noudata kaikkia ohjeita, vaikka niitä ei valvottaisi tiukasti.
Ilmoita viranomaisille, jos havaitset sairaita kaloja tai epäilet loisen esiintymistä vesistössä.
Yhteenveto
Gyrodactylus salaris on vakava uhka lohikannoille, mutta yksinkertaisilla toimenpiteillä, kuten välineiden huolellisella kuivauksella, desinfioinnilla ja alueellisten määräysten noudattamisella, kalastajat voivat tehokkaasti ehkäistä sen leviämistä. Tämä on erityisen tärkeää Tenojoen kaltaisilla herkillä lohialueilla, joissa lohikantojen suojeleminen on elintärkeää.
Lisää tietoa sekä desinfiointi Tenonlaakson desinfiointi pisteet löydät ELY-keskuksen sivuilta.
Aktiviteettipalveluita alueella tarjoaa

70º North
Arctic-Siida

Aurora Holidays

Autentic Boreal Oy
Hunting
Fishing
Photography Tailored outdoor experiences in Finnish Lapland and Northern Norway.
Camping Lapinkylä
Hotel Guossi

Hotel Utsjoki

Kakslauttanen Arctic Resort, Utsjoki
Lohi-Aslakin Lomamökit Ky

Lomakylä Valle

Lomatärppi

Nuorgamin Lomakeskus
Seitalan kalastus- ja matkailupalvelut
Tenon Eräkievari
Travel Utsjoki
Tundrasafari
Tunturilapin Rautu
Vetsikon leirintämökit
