Maaliskuisena aamupäivänä aurinko paistaa taivaalta täyttä häkää. Kimmeltävä hanki pöllyää reen ympärillä maisemien muuttuessa matkalla kohti pilkkijärveä. Kypärä päässä ei kuule kuin hieman moottorikelkan huminaa, muuten matkan saa taittaa täysin rauhassa.
Reen penkit on vuorattu porontaljoin, takatila on täynnä pilkkireppua ja kairaa. Kova hanki tekee matkasta hieman töyssyisen, mikä on pienen matkaajan mielestä jännää, itse kaipaisin hieman rauhallisempaa kyytiä.
Valmis merkattu kelkkaura johdattaa kulkijan syvälle Kaldoaivin erämaahan. Paikallisena, maastoajoneuvoluvat omaavana kuskimme saa poiketa reitiltä kalaisalle järvelle, jonne täytyy ajella harvapuisten metsien halki. Kaldoaivin erämaan suuret tunturit reunustavat matkaamme yhä syvemmälle puhdasta luontoa.
Viimein ollaan perillä, rautulammiksi kutsutulla paikalla. Nousemme pojan kanssa ylös reestä, kuskina toiminut mieheni onkin jo täyttä häkää moottorikairan kimpussa. Lukuisat reijät syntyvät jäähän hetkessä ja pian pääsemmekin pilkkimään. Poika on löytänyt reestä pulkkansa ja on jo kiipeämässä lähitunturin rinteeseen.
Taustalla rapisee nuotio, joka kasattin mukana olleista haloista. Pilkkivavat seisovat hiljaa paikoillaan, kunnes yht´äkkiä vapa nytkähtää. Kala! Nopeasti pilkki lentää jäälle ja armoton siiman kiskominen alkaa. Jännitys tiivistyy ja hiljaisuus laskeutuu lammelle. Pian jäälle lätkähtääkin pieni rautu. Voitonriemuista kiljahdusta ei kuulu, mutta on se saalis tämäkin. Pikkurautu päästetään takaisin kasvamaan.
Hiljaisuus jatkuu.
Pian paistellaankin makkaraa nuotiolla ja pilkit unohtuvat jäälle. Pannukahvi maistuu hyvältä ja pian pannun pohja häämöttääkin. Reen porontaljat lämmittävät takapuolia hangessa, aurinko paistaa edelleen taivaalla. Pian palataankin takaisin jäälle vapojen seuraan. Kalaa ei kuulu.
Jäälle on ilmestynyt lukuisia vedellä täyttyneitä jalanjälkiä. Pulkkamäkikään ei jaksa enää kiinnostaa. Mies se jaksaa tuijottaa pilkkireikäänsä. Ja pian odotus palkitaan, hyvän kokoinen rautu nousee jäälle ja syöntiaika alkaa!
Kaikenkaikkiaan kolme rautua lähtee mukaan kotiin paistettavaksi. Poika tutkii kaloja jäällä, isä opettaa kuinka ne perataan. Kamppeet pakataan rekeen ja nuotiopaikka siivotaan, kotimatka läpi hiljaisen erämaan alkaa.
Poika nukahtaa viereeni taljalle. Mikä olisikaan sen parempi päiväunipaikka?
Teksti: Anne-Marie Holm